HOUTUN SUKU

KOTIINTULO

PALKANLISÄ

SOTAUUTINEN

PIETARI

JAAKKO

 


 

KOTIINTULO

Kokonaan aukesi tuvan uksi,

tulikohan SE kuitenkin perustetuksi?

 

Nuori Houttu, talonsa isäntä,

kotkan katse, liikkeensä verevä.

 

Keskilattia, saappaansa kanta,

lattian oksa, huis, turkin helma..

 

..

Pa la si Pun ka lai tu men suo je lus kun nan

pe rus ta vas ta ko ko uk ses ta.

..

 

Seinillä penkit, penkeillä väki

puhdetyöt kaikki, vaari vain räki.

 

Kuteenleikkuu, piiat ja tyttäret,

Reentekele, emäntä ja rengit,

 

Kirvesvarret ja villasukat,

kehruuvakka ja päreet kuivat.

 

Ei lapsikaan itke, kaikki on hiljaa

oottavan aika vitkaan mataa..

 

Vihdoin isäntä suunsa avaa

ja suuren uutisen ilmoille tavaa:

..

Nyt tu lee ai ka kun saa tren ki ä kin lyä rä.

..

 

Sanoilla näillä sen saattoi julki;

nyt se on tehty, suut kaikki sulki.

 

Ratkaisu reima, koossa on voimat,

häiritse ketään ei tuntojen soimat.

 

Suojeluskunnan perustajaksi

Isäntä Itse tuli Houttuun asti!

 

13.11.1996 tpm

 

 

PALKANLISÄ

Päiväpalkkaan Houtun rengit

lisää kaipas yhtä markkaa.

Vaikka tietoon tuli viestit;

talon elämä on tarkkaa.

 

Rohkein renki asialle,

lakkia kiertäin Isännälle,

raskaan viestin kerronnalle,

ryhtyi niinkuin korkeimmalle.

 

Siinä samassa isäntä säikähti

Sivulleen vilkaisi, kuka kuuli.

Hätä ja pelko miehessä iti,

suunsa avasi ja varoitti:

 

'Älkää, pojat, rakkaat, hyvät,

Peliä tuota ei pelata vois.

Vaara on suuri, varokaa juuri,

Jumala ottaa vallan työn pois.'

 

16.11.1996 tpm

 

 

SOTAUUTINEN

Houtun Oskari-isäntä,

aika talvisodan.

ASA-radio naapurin,

Oskari tarkka vieressä.

 

Pojilla pakkasen paukkuissa

sodassa onni myötä;

paljon siivoustyötä.

Motti laukaistu rajalla.

 

Tiltuko jo siellä työssä?

Lahden asema rutisee,

kuitenkin uutista ilmaisee:

Vanjoja kuolonyössä.

 

Viholliskuolemat kiinnostaa

mieltä Isäntä-Oskarin.

Lausunnon antaa hän arvokkaan:

'Vähenee ne tollakin konstin.'

 

16.11.1996 tpm

 

 

PIETARI

Hevosten kaviot tallanneet

talvitien pohjan lumeen.

Rytmiin samaan on astuneet.

Reunoilla jalasten urat.

 

Oskarin tallukat viipottaa

kodin lämmön suuntaan.

Rinta on tunnetta tulvillaan;

sotaropakantaa.

 

*

Aatos käy sotiin,

riennä nyt kotiin.

Poissa on vaivas

tähdissä taivas.

Oskari juoksee

kultansa luokse.

Uutinen suuri

mielessä juuri.

 

*

Kaukaa jo uutisen toitottaa

armaalle emännälleen:

'Amalia, Pietari pallaaa - aa!'

Ja henkeä vetäen kuullostaa??

 

No, näin meni sanoma perille:

'Johan tässä senverran älyää,

että mikä se siellä käryää

tule, Oskari, kahveelle!'

 

16.11.1996 tpm

 

 

JAAKKO

Vihdoin sitten kävi niin,

että kesäkuumalla laskettiin

vuorollansa siviiliin

Oskari-isännän lemmikki

Suomen armeijan vänrikki

Houtun Jaakko ja pistooli.

 

Tuvan seinään kokeili

sodan työntekokalua,

ja Amalia kamarista kaakattaa:

Jaakko kulta, Jaakko kulta

keness sää nyss siä sitt taas

ampusit? ?

 

**

Ruudin savusta pihalle

isä ja poika siirtyy,

Toinen kokeilu kohdalle

aivoissa pojan piirtyy.

 

Repusta suuresta esille

kranaatin pienen kaivaa.

Kohdetta hetki etsitään,

kohta sellainen keksitään.

 

Vanha huussi kartanolla

harmaa ja katto poissa..

Silmiin toistansa katsotaan,

Isä ja poika toisiaan:

 

Seuraus on meteli räiskyvin,

kun katon reijästä kranaatin

Jaakko sisälle nakkaa.

Ja matala kasa kakkaa.

 

Kasa liikkuu, ihme tää,

esiin työntyy äijänpää.

Vaari sieltä tihrustaa,

joka samaa sukua tunnustaa.

 

Roskia suustansa sylkien,

aikansa aatosta hakien,

Vaari esille kömpii,

ja ikään kuin vähäsen empii:

 

'Kun vaari reilusti pieraisee,

heti on poissa puusee.

Onneksi en ollut sisällä,

nin ompa pirttimme jäljellä.'

 

17.11.1996 tpm