HOUTUN SUKU
Kokonaan aukesi tuvan uksi,
tulikohan SE kuitenkin perustetuksi?
Nuori Houttu, talonsa isäntä,
kotkan katse, liikkeensä verevä.
Keskilattia, saappaansa kanta,
lattian oksa, huis, turkin helma..
..
Pa la si Pun ka lai tu men suo je lus kun nan
pe rus ta vas ta ko ko uk ses ta.
..
Seinillä penkit, penkeillä väki
puhdetyöt kaikki, vaari vain räki.
Kuteenleikkuu, piiat ja tyttäret,
Reentekele, emäntä ja rengit,
Kirvesvarret ja villasukat,
kehruuvakka ja päreet kuivat.
Ei lapsikaan itke, kaikki on hiljaa
oottavan aika vitkaan mataa..
Vihdoin isäntä suunsa avaa
ja suuren uutisen ilmoille tavaa:
..
Nyt tu lee ai ka kun saa tren ki ä kin lyä rä.
..
Sanoilla näillä sen saattoi julki;
nyt se on tehty, suut kaikki sulki.
Ratkaisu reima, koossa on voimat,
häiritse ketään ei tuntojen soimat.
Suojeluskunnan perustajaksi
Isäntä Itse tuli Houttuun asti!
13.11.1996 tpm
Päiväpalkkaan Houtun rengit
lisää kaipas yhtä markkaa.
Vaikka tietoon tuli viestit;
talon elämä on tarkkaa.
Rohkein renki asialle,
lakkia kiertäin Isännälle,
raskaan viestin kerronnalle,
ryhtyi niinkuin korkeimmalle.
Siinä samassa isäntä säikähti
Sivulleen vilkaisi, kuka kuuli.
Hätä ja pelko miehessä iti,
suunsa avasi ja varoitti:
'Älkää, pojat, rakkaat, hyvät,
Peliä tuota ei pelata vois.
Vaara on suuri, varokaa juuri,
Jumala ottaa vallan työn pois.'
16.11.1996 tpm
Houtun Oskari-isäntä,
aika talvisodan.
ASA-radio naapurin,
Oskari tarkka vieressä.
Pojilla pakkasen paukkuissa
sodassa onni myötä;
paljon siivoustyötä.
Motti laukaistu rajalla.
Tiltuko jo siellä työssä?
Lahden asema rutisee,
kuitenkin uutista ilmaisee:
Vanjoja kuolonyössä.
Viholliskuolemat kiinnostaa
mieltä Isäntä-Oskarin.
Lausunnon antaa hän arvokkaan:
'Vähenee ne tollakin konstin.'
16.11.1996 tpm
Hevosten kaviot tallanneet
talvitien pohjan lumeen.
Rytmiin samaan on astuneet.
Reunoilla jalasten urat.
Oskarin tallukat viipottaa
kodin lämmön suuntaan.
Rinta on tunnetta tulvillaan;
sotaropakantaa.
*
Aatos käy sotiin,
riennä nyt kotiin.
Poissa on vaivas
tähdissä taivas.
Oskari juoksee
kultansa luokse.
Uutinen suuri
mielessä juuri.
*
Kaukaa jo uutisen toitottaa
armaalle emännälleen:
'Amalia, Pietari pallaaa - aa!'
Ja henkeä vetäen kuullostaa??
No, näin meni sanoma perille:
'Johan tässä senverran älyää,
että mikä se siellä käryää
tule, Oskari, kahveelle!'
16.11.1996 tpm
Vihdoin sitten kävi niin,
että kesäkuumalla laskettiin
vuorollansa siviiliin
Oskari-isännän lemmikki
Suomen armeijan vänrikki
Houtun Jaakko ja pistooli.
Tuvan seinään kokeili
sodan työntekokalua,
ja Amalia kamarista kaakattaa:
Jaakko kulta, Jaakko kulta
keness sää nyss siä sitt taas
ampusit? ?
**
Ruudin savusta pihalle
isä ja poika siirtyy,
Toinen kokeilu kohdalle
aivoissa pojan piirtyy.
Repusta suuresta esille
kranaatin pienen kaivaa.
Kohdetta hetki etsitään,
kohta sellainen keksitään.
Vanha huussi kartanolla
harmaa ja katto poissa..
Silmiin toistansa katsotaan,
Isä ja poika toisiaan:
Seuraus on meteli räiskyvin,
kun katon reijästä kranaatin
Jaakko sisälle nakkaa.
Ja matala kasa kakkaa.
Kasa liikkuu, ihme tää,
esiin työntyy äijänpää.
Vaari sieltä tihrustaa,
joka samaa sukua tunnustaa.
Roskia suustansa sylkien,
aikansa aatosta hakien,
Vaari esille kömpii,
ja ikään kuin vähäsen empii:
'Kun vaari reilusti pieraisee,
heti on poissa puusee.
Onneksi en ollut sisällä,
nin ompa pirttimme jäljellä.'
17.11.1996 tpm