Saaremaasta saatakohon,
metsästä mehevät männyt
Zili metsähän menevi.
Mäet ylös möngertävi,
toiset alas laskeuvi.
Terve on terävä voima,
kolmen akselin avulla,
kuuen kummin kierämöllä.
Siitä pojat kuorman tekoon,
kuorman korkean komean.
Mitä nyt oksat maassa kiinni,
pakkasen pojan paneman.
Akku antoi min kykeni,
sitten loppui laulantansa.
Siihen jäi pojilta kuorma,
alle suurimman petäjän,
ylle kauneimman kanervan.
Pojat siitä polkemahan,
Imatraista etsimähän.
Kaltto akku kainalossa,
rinnassa repivä raasto.
Zili metsästä tulevi,
küttepuita kuormassansa,
oksia mäkisen männyn.
Niistä sauna saatakohon,
sauna kuuma ja korea.
Vielä viinaista vähäsen,
Livikosta Laualientä.
*
Tulkohon toinenki kerta,
toinen kerta ja tomera.
Toiste ei akku tuota tehne,
maanne mahoksi mahansa.
Varjele vakainen luoja
toiste virrasta vähetä,
vanhan akun varannoista,
ylen tyhjästä typerä.
ylen uuen uhkeamman.
Ett' ei pojat puun-mukaiset,
toiste tarvo tantereita,
toiste etsi amppereita.
Taikka kennon keksineitä.
Alta puun punervaisen,
vierestä vesan vähäisen.
Kesken työn suunmukaisen
kesken kiireen kohtalaisen.
Vanhasta vara ei parane,
loppu on akunki aika.
Toiste tarvon kaupunkihin,
vierelle akkuvaraston.
Sieltä etsin kaunokaisen,
yltä päältä yhtenäisen,
ylen kultaisen korian,
mahastansa muhkeamman.
Senpä tuon zilini sivulle,
aasini avuttomimman.
Saanpa taas starttini avuksi,
vireäksi Saaremaalle.
