puusepänverstaalla.

Ympäri hallia juostiin vain,

ja puukko oli Penalla.

Inssi edellä puuskutti

ja henkeänsä pelkäs.

Pena lopulta luovutti,

ei saanut raukka ees nenääns'.

Rihti ja plaani ne ulvoi taas

ja lastukasa kasvoi.

Taas oli kaikilla rauha maass'.

- Johtaja yöllä valvoi.

Lopputilille laitettiin,

ei Pena, vaan se inssi.

Ei sais olla pomoksi haluja,

jos pelkää puutyökaluja.

14.11.1996 tpm

Kahvikopissa kadun varressa

kello yhdeksältä.

Lapiot ulkona seinän vieressä,

miehet sitä ja tätä.

Yksi on Kustaa ja toinen Reima

kolmas lie sitten Ville.

Kas kun tuhlattu nimiä komeita

kaikille ihmisille.

Kaikki he ikämieskaartin jo kantilla,

toinen vanhempi toista.

Lapion varressa maailman laidalla,

kokeneet kaikenmoista.

Jotakin kuitenkin jokainen meistä

selkärankana muistaa.

Miksipä ei siis nämäkin tässä,

ja juttu se senkuin luistaa.

Reima ja Kustaa ne poikiansa

kehua retostelee.

Miten kukin on koulujansa..

ja kuinka rahaa tulee.

Villekin toisten intoon ryhtyy,

yksinäinen ja köyhä.

Samaan kuoroon hänkin yhtyy

eikä ole nöyrä:

Työmiehesstä, katsokaas,

ssiitähän sitä minäkin,

ja kunnolla kuunnelkaas,

kaiken alkanu olen!

Näin toisten ilosta riemastuen

kortensa kekoon kantaa.

Ei turha oo uurastus ihmisen,

vaikka lapioisi santaa.

14.11.1996 tpm

Ypäjän pitäjän kaunein koristus,

hevosjalostuslaitos!

Laitoksen kaksi edustajaa

matkalta takaisin palaa.

Ensinnä ori liinaharja

kaviot kiiltäen ravaa.

Takana kärryltä renkipoika

jo pihaporttia avaa.

Molemmat takaisin pitäjältä

saapuu kun ohi on toimet.

Pitkä matka, jo kaksi yötä,

kotona tyhjänä soimet.

Raukeanpuoleinen renkipoika,

lepoonsa heti halaa.

Kuitenkin kaverit omalla tavalla

tutkivat poikaa salaa.

Vihdoinpa kysymys esille tuli,

mitenkä matkanne meni.

Helppohan tuohon on vastata heti,

ja kasvot hymyhyn suli.

Vastaako ori vai vastaako renki,

vai puhuuko kumpainenki.

Renkipä kuitenkin ilmoille antoi

raportin vakaan ja sanoi:

'Me oltiin kovasti asialla,

ja tulokset näkyvät vielä.

tyttärestä mä olen varma,

tammasta en tiedä.'

16.11.1996 tpm

Kaksi miestä, pyssy ja koira,

makkaramaakari ja teurastaja.

Metsällä olivat ja saalista tuli,

jänis, ja naamat ne hymyyn suli.

Ammattimiehet kun asialla oli,

suunnitelman teossa kului vain tovi.

Toinen kun perkas ja toinen vei lihat

makkaran tekoon, ja heiluivat hihat.

Aikanaan maakari takaisin palas,

Kokonainen pelukoppa makkaraa seläss.

Yhdestä pupusta! Ihmetys mahtava,

vaikka on toisiinsa luottamus vakava.

Täss', veli kuoma, osuus sinun,

kotona mulla on puolisko minun.

Kas makkaran teko on taidetta,

vain puoliksi raaka-ainetta.

(Enemmänki olis siitä syömistä saatu,

mutta kun oli huono pernajauholaatu.

Se kun nääs kesken loppu - -

ja kertojalle muualle hoppu.)

17.11.1996 tpm

Kunnanmestari kiukussansa

kynänpäätä puree.

Esitystä lautakunnalle

koko ruholla suree.

Vesilaitoksen kattoikkuna

on nyt rahareikä.

Kun nyt joku perkeleen saatana,

varjele, hyväisä meitä,

ikkunan särki ja pitkät paskat

lattialle päästi.

Jopa vieläpä Makarlan männyt

tätä roistoa säästi.

Selosta, kirjoita mestariparka

vaan miltä se tekstissä näyttää.

Julkisuutta ja avoimuutta

temokraatia käyttää.

Muotoile, hae ilmaisuja,

olethan koulusi käynyt.

Onhan niitä sanoja,

vaikka että: KAKKINUT